Automatkailua vuonna 2008

Tehdäänpä useamman postauksen mittainen aikahyppy vuoden 2008 kesään, jolloin taisin jäädä lopullisesti koukkuun automatkailuun. Keski-Euroopassa oli tuona kesänä enimmäkseen todella lämmin sää jo heti alkukesästä – näin jälkikäteen ajatellen sen suhteen kävi suorastaan ilmiömäinen tuuri. Tuona kesänä toteutin pitkäaikaisen unelmani telttareissusta Euroopassa. Edellisestä vastaavasta matkasta oli vierähtänyt masentavat kunnioitettavat 18 vuotta. Lapsena saatu kipinä (kiitos, äiskä ja iskä!) leirielämää kohtaan oli kestänyt kaikki ne vuodet, ja vihdoin oli aika kokeilla auto- ja telttareissun taikaa uudelleen.

Parempi puolisko – tuolloin vielä puolisokokelas – oli minun laillani mieltynyt matkusteluun, joten jätkää ei ollut vaikea puhua ympäri telttareissulle. ”Hommataanko teltta ja Trangia ja lähdetään kiertelemään Eurooppaa?” ”Ai jahas? No mikä jottei.” Toistaiseksi matkailuideani ovat saaneet lämpimän vastaanoton lukuun ottamatta junamatkaa Siperian halki, mikä ei totta puhuen ole omallakaan haavelistallani kärkipäässä.

Hommasin innosta puhkuen laivaliput Helsingistä Tukholmaan jo hyvissä ajoin keväällä. Viking Mariella irtautui laiturista torstaina 5. kesäkuuta kyydissään kaksi innostunutta lomailijaa ja järjettömällä tavara-arsenaalilla lastattu Volvo V40. Auto oli tuolloin (meille) uusi, ja oli hienoa lähteä reissuun omalla autolla. Autopaketti lätäkön yli Tukholmaan maksoi 90 euroa.

Ensimmäinen matkayö kului laivan hytissä tasaista hurinaa kuunnellen. Aamulla tuli vedeltyä kunnon ähkyt laivan aamiaisbuffetissa. Ajoimme ulos laivasta kymmenen aikaan aamulla ja suuntasimme keulan E4-tielle kohti Helsingborgia. Reittivalinta oli järjetön: en tiedä, mitä päissämme liikkui, kun päätimme ajaa Saksaan Ruotsin ja Tanskan läpi. Päivässä.

Useamman tunnin ajamisen jälkeen nousimme autolauttaan Ruostin Helsingborgista Tanskan Helsingöriin. Ennen Helsingborgia matka sujui mallikkaasti ilman suurempia eksymisiä, mutta lauttamatkan jälkeen ajelimme pahasti harhaan. Lopulta oikea tie löytyi ja etenimme Ison-Beltin sillalle, joka oli nimensä mukaisesti aivan tajuttoman kokoinen rakennelma.

Illalla olimme loputtoman pitkän ajomatkan jälkeen perillä Saksan Schleswigissä, ja saimme ystävällisen motoristin avustuksella pystytettyä teltan juuri ennen pimeän laskeutumista (lue: motoristi pystytti teltan yksinään meidän pällistellessä vieressä huuli ymmyrkäisenä). Sanomattakin selvää, että telttaa ei ollut testattu kertaakaan ennen matkaa ja notkeat telttakaaret olivat liikaa 80-luvun teräsputkitelttoihin tottuneille. Ihka ensimmäinen yöpymispaikka mantereella oli Wikinger-Campingplatz Haithabu. Kyseessä oli pitkään halvin leirintäalueyömme koskaan: yöllä oli hintaa vaivaiset 16 euroa. Tämä halvimman leirintäalueen ennätys rikkoutui vasta vuonna 2012 Cellessä (13,70 euroa).

Pitkä ajopäivä päätettiin arvokkaasti kattilalliseen hernekeittoa, jota muuten kului tuolla reissulla kunnioitettava määrä, ja pullolliseen viiniä. Loma alkoi tuntua lomalta! Seuraavana päivänä matkamme jatkui kohti Hannoveria.

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa!