Linnoituksia, palatseja ja herkkuja

Vietin helatorstain jälkeisen viikonlopun etelänaapurimme suosituimmassa matkailukohteessa. Edellisen, kipakassa talvisäässä tehdyn Tallinnan-visiitin jälkeen toivoin hartaasti tälle kerralle kesäistä säätä. No, reilut kymmenen astetta ja höystettynä auringonpaisteella on toukokuussa ihan mukiinmenevä saavutus, joten en valita. Pitkä viikonloppu oli nautinnollinen kesän aloitus juurikin kauniin sään, hyvän ruuan ja mukavan seuran ansiosta.

Tallinnassa on naurettavan helppo käydä, mutta Viron-matkani ovat toistaiseksi laskettavissa yhden käden sormilla. Tallinnassa onkin vielä paljon nähtävyyksiä, joihin en ole ehtinyt tutustua. Muualla Virossa en ole edes käynyt.

Juuri avattu TV-torni jäi toiseen kertaan, mutta Kadriorgin palatsi, Paksu Margareeta ja Olde Hansa tuli koettua. Takorautatuotteet jätin tällä kertaa rauhaan, vaikka ne huutelivatkin kaupan hyllyiltä nimeäni. En tarvitse enää yhtäkään kynttilänjalkaa.

1500-luvulla rakennettu Paksun Margareetan tykkitorni toimii Viron merenkulkumuseona. Nelikerroksinen museo tarjoaa kiinnostavaa ihmeteltävää laivoista ja merenkulun historiasta kiinnostuneille, ja kyllä siellä muutenkin ihan mielellään katselee. Museon kattotasanne toimii näköalapaikkana.

Kadriorgin palatsi ei vedä kokonsa eikä mahtavuutensa puolesta vertoja Charlottenburgin linnalle, jossa kävin Berliinin-reissulla, mutta jotain samankaltaisuutta palatseissa on. Kadriorgissa on esillä Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Toisin kuin massiivisen Charlottenburgin, 1700-luvulla rakennetun Kadriorgin palatsin jaksaa kiertää ilman suurempia ongelmia. Puutarha on kaunis ja nähtävyys itsessään. Valitettavasti se ei vielä toukokuun puolivälissä ollut täydessä loistossaan.

Kadriorgin palatsille pääsee kätevästi ratikalla, mutta matkalippu pitää mitä ilmeisimmin ostaa jostain muualta kuin kuljettajalta. Ainakaan meille niitä ei suostuttu enää kyydissä myymään. Tulipahan matkustettua puolivahingossa pummilla, kun ei tullut mieleen hankkia matkalippua etukäteen kioskilta. Nimimerkillä uuvelo sähläri-amatöörimatkailija.

Jos matkalipun hankkiminen tuottaa vaikeuksia, valinnan tekeminen Olde Hansan ruokalistalta voi myös olla haastavaa. Herkkuja löytyy moneen lähtöön. Villisika oli mureaa ja suorastaan suussa sulavan pehmoista, eikä seurueen muiltakaan jäseniltä kuulunut annoksista moitteen sanaa. Kaneliolutkin maistui, mutta yrttiolut jakoi mielipiteet. Sen maku muistutti kaikessa kummallisuudessaan Jägeriä oluella, sanon minä. Raatihuoneentorilla sijaitseva Olde Hansa on toki turistipyydys ja hinnat sen mukaiset, mutta siellä on tunnelmallinen sisustus, ystävällinen palvelu ja hyvää, omalaatuista ruokaa ja juomaa. Ei huono yhdistelmä.

Tallinnan vanhakaupunki on aina yhtä kaunis ja kaupungin kansainvälinen tunnelma on eloisuudessaan valloittava. Milloin te olette viimeksi käyneet Tallinnassa? Mitä vinkkejä antaisitte Tallinnaan menijälle?