Sivut

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Sitä kaukokaipuulla päähän, joka Meksikoa muistelee

Selasin tuossa vuoden 2010 valokuvia ja kappas vain, Hesari kirjoitti sen vuoden joulun matkakohteestani. Yhdyn kirjoittajan mielipiteeseen pakettimatkasta Playa del Carmeniin: matkalla voi kohdata välähdyksen aitoa Meksikoa – mutta vain välähdyksen.

Matkaillessa on monesti vaikea tunnistaa, mikä on ”aitoa” ja mikä ei. Elämä turistirysässä on varmasti paikallisille aivan yhtä aitoa kuin elämä muualla maassa, elämäntyyli vain on erilainen. Paikallinen kulttuuri katoaa turistien kansoittamissa kohteissa, kun matkailijat tuovat omat tapansa ja toiveensa. Itse elämä on silti aina aitoa.

Pakettimatkailu on usein erilaista kuin omatoiminen kiertely. Itse järjestetty reissu vie helpommin paikkoihin, jotka eivät ole turistien kansoittamia, jos vain itse niin haluaa. Eri asia sitten on, kannattaako pakettimatkailun välttämisestä tehdä itseisarvoa. Minusta ei kannata. Matkustelu on aina matkustelua (eli hienointa elämässä) ja erilaisissa matkustustyyleissä on kaikissa puolensa.

Kulttuurin hautautuminen turistimeiningin alle on totta kai sääli. Matkailijatkin haluaisivat nähdä palasen paikallista kulttuuria, mutta monissa turistikohteissa se alkaa olla lähes mahdotonta.

Mikään loma ei ole ollut minulle pettymys, ja pidin myös matkasta Playa del Carmeniin. Jo etukäteen olin varautunut siihen, että mitään ”aitoa” Meksikoa matkalla tuskin näen. Silti matka oli aivan mahtava ja myös kulttuurisesti kiinnostava. Koen saaneeni jonkinlaisen käsityksen elämästä Jukatanin niemimaan Riviera Mayalla.

Chichén Itzán pyramidi on yksi Meksikon suosituimmista arkeologisista kohteista.
Vaikuttavinta matkalla oli vierailu Chichén Itzán pyramidilla. Paikka oli tietysti tupaten täynnä turisteja, mutta sehän on luonnollista – hienon nähtävyyden haluaa aina nähdä moni muukin.



Toinen mieletön kokemus oli Xcaretin teemapuisto. Olkoonkin rakennettu turisteja varten, puisto tarjosi mahtavia elämyksiä pitkästä luolauinnista rauhalliseen veneretkeen vehreää metsää halkovalla kirkasvetisellä joella. Xcaretissa oli myös vapaana lentäviä puhuvia papukaijoja, järkyttävän isoja perhosia ja poluilla lötköttäviä laiskoja leguaaneja. Menisin puistoon koska vain uudestaan.





Myös kulinaarisia kokemuksia alkoi löytyä, kun vain tajusi poistua laimeaa perussapuskaa pursuavalta pääkadulta. Pienistä syrjäkatujen ravintoloista sai kunnon tulista ruokaa ja seurana oli muitakin kuin amerikkalaisia turisteja. Palvelusta täytyy sanoa, että klisee laiskoista meksikolaisista on mielestäni tuon parin viikon vierailun perusteella täysi legenda. Palvelu oli erittäin ripeää ja ystävällistä.

Matkakuumeen kourissa kärvistely alkaa tällä tontilla olla jo aikamoista, eikä vanhojen muistelu ainakaan auta asiaa. Mutta ei se mitään, sillä pakettimatka Thaimaahan kutsuu jo parin viikon päästä! Onko lukijoille väliä, onko kyseessä valmismatka vai kelpaako vain alusta loppuun itse järkätty reissu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti